On heinäkuun ensimmäinen viikonloppu ja saan jälleen kokea vaivatonta liikkumista saaristossa laskettuani täyteen ahdetun Blade rimakajakin kajakin vesille Kasnäsin rannasta. Suuntana Halsskär saari jossa olen viettänyt hienoja lapsuuden kesiä. Saari sijatsee toisella puolella Kyrksundetia jota viikinkipurjehtiat käyttivät ja joka erottaa Rosalan ja Hiittisten saaren toisistaan. Tämä on ensimmäinen täydellä kuormalla alkava retki talvella valmistuneella Blade kajakilla. Lupasin samalla toimittaa uuden Nordkapp PE kajakin kesämökkiläisille, joten se on hinauksessa. Halsskäret saarella on syntymäpäiväjuhlat joihin on tarkoitus ehtiä ajoissa ja muutamat muut vieraat kulkevat suurella yhteysaluksella Hiittisiin josta heidät sitten noudetaan. Tarkoitukseni on myös antaa melontaopetusta syntymäpäiväsankarille.
Kajakkia pakatessa aurinkoa ottavat lomailijat varmaankin ihmettelivät mahtuuko kaikki nuo kajakkien välissä olevat varusteet mukaan. En voinnut olla ihmettelemättä itsekään. Sinne ne kuitenkin upposivat. Paitsi - Trangialle ei löytynytkään koloa. Se sai matkustaa Nordkapin luukussa.
Muutaman kilometrin pääsä rannasta yhteysalus näkyi saaren takaa. Jännitys nousi jälleen kerran sillä minun oli kuljettava sen leveän kulkuväylän poikki. En maltannut odottaa vaan lähdin reippaasti ylittämään poikkisuunnassa. Eräs purjehtia tivaili olinko menettänyt melontakaverin, tyhjään kajakkiin viitaten. Kajakin hinaamisessa oli pieni ongelma, jos nostin kulkunopeutta hinattava kajakki alkoi jarruttaa. Rauhallisemmalla vauhdilla voimia säästyi merkittävästi. Tuo kymmenen kilometrin matka kesti
puolisentoista tuntia eikä minulle jäännyt kovin paljoa ylimääräistä aikaa juhliin pukeutumista varten. Pieni uinti piristi kummasti tässä aurinkoisessa maisemassa. Tätini juhladrinkit odottivat. Näin alkoi kolmen päivän oleskelu kirkkaan taivaan alla. Auringon lämmittämät kalliot tuntuivat mukavilta jakapohjien alla.
Juhlaväen vetäydyttyä siirsin kajakin varusteineen keskeisemmpään paikkaan ja kaivoin esille makuualustan. Kömmin makuupussiin nukkumaan. Nelisen tuntia myöhemmin kaksi Mariaa tulivat aamuvarhaan omilla makuupusseillaan kallioille odottamaan aamiaistarjoilua. Keittiö sijaitsee veteen rakennetun puukirstun päällä, alkuperäisessä kalastusvajassa. Aallot liplattelevat lattian alla. Halsskäret saari on tuskin kilometrin pituinen. Enimmäkseen saari on graniittikalliota joiden uomiin tuhansien vuosien saatossa on kerääntynyt kasvualustaa kituvalle puustolle. Tällä saarella on kalastajaperhe asunut ja pitänyt pari lehmää ja lammasta. Kesäisin tämä on taivas maan päällä.
50 vuotta tättänyt tätini sai kajakin lahjaksi. Juhlien jäkeisenä aamuna hän liittyi seuraani pariksi kilometriksi ja kääntyi sitten kotiin päin. Minä mittailin kompassista 225° kurssia määränpäähän Alen saarelle Rosalan eteläpuolella jossa serkkuni tapaavat lomailla. Noin 10 kilometrin matka on täynnä pienenpieniä nimettömiä saaria joiden ympäri oli koukattava oikealta ja vasemmalta. Oman karttasijainnin seuraaminen tässä olisi ollut hyvin vaivalloista ja aikaa vievää joten päätin olla suurin piirtein "jyvällä" ja arvioidun matkanopeuden mukaan lopuksi pysähtya ja paikallistaa itseni. Yhtä suurempaa saarta yritin pitää maamerkkinäni, mutta huomasinkin joutuneeni väärän saaren lomaan lähes kilometrin verran luultua lännempään. Olikohan magneettista häiriötä vaiko tullella osuutta?
En siis onnistunut maaston ja kartan yhteensovittamisessa. Matkalla oli muutama epävirallinen väylä joita ei karttaan ollut merkattu, eikä niitäkään siis voinnut hyödyntää paikallistamisessa. Siispä rantauduin hyvään tähystyspaikkaan käyttääkseni tarkempaa merikorttia sekä GPS paikannusta. Ennen kuin olin ratkaissut mysteerin kuulin veneen lähestyvän. Yhden kalliosaaren takaa, ilmestyi vene. Venettä ohjaili serkkuni joka tuli tervehtimään ja samalla opasti minut seuraavan saaren taakse omaan satamaan, muutaman sadan metrin päässä.
Ilman neuvoja olisin kyllä joutunut etsimään jonkin aikaa, saari ei ollut nimettu käytössä oleviin karttoihini.
Olipa tuuria - 0,4 prosentin tarkkuudella määränpäässä. Ja minä kun jo luulin ohittaneeni Lill Alenin.
Saavuttuani saarelle oli korkea aika täydentää vedellä ja urheilujuomalla. Olin juonnut lähes koko 1.5 litran mukana olleen juoman. Viimeksi kävin saarella lähes 40 vuotta sitten. Saari oli muuttunut. Puut olivat suuremmat ja kyttyräselkäisen saaren länsipuoli oli jo niin matala ettei siihen voinnut veneellä enää ajaa. Talo oli muistikuvastani pienempi. Siitä huolimatta kuusihenkinen perhe mahtui siihen asumaa yöksi. Sain mahtavan hyvän spaghetti ja lihakastike aterian ulkona aurinkovarjon alla. Kovin paljon aikaa ei jäännyt ennen kuin oli aika suunnata takaisin Halsskäretille. Ehdin kuitenkin kurkata pienen saaren muita nurkkia.
Paluumatkalla siirryin avoimemmille ja helpommin navigoitaville vesille. Bengtskäret majakka yhtenä maamerkkinä ja pienellä myötämainingilla surffatessa matkanteko sujui mukavasti. Kaukisia kohteita navigointiapuna käyttäen meloin 9.5 km/tuntivauhtia GPS laitteella mitattuna. Ihan mukava matkavauhti huomioiden täyden kuorman. Blade kajakki tottelee oikein mukavasti ja kevyen rentoa melontaa. Lähdin ensin 90° suunttaan kohti Bengtskär majakkaa. Jonkin jan kuluttua suuntasin 45° kurssille jossa pysyin seuraavat 8 kilometriä.
Muutamat hienot matalikot antoivat lisäkyytä aaltojen hieman jyrkentyessä ja leppoisa tuuli oli itäistä. Surffit eivät olleet millään tavalla haastavia mutta mukavan avustavia. Kääntyessäni Hisskäret paikkeilla sisäsaaristoon päin hidastin vauhtia. Avovesi osuudelta sokkeloiseen tullessa on kiva nauttia siitä miten saarten ohitukset antavat illuusion nopeuden kasvusta.
Saapuessani Halsskäretiin ruokailua oli jälleen tarjolla. Valas lihaa norjasta. Luxusta. Kävin pienellä uinnilla jäädyttelemässä ja sain mahtavan viikinkiaterian.
Illemmalla asentelin peräsimen tätini kajakkiin ja seuraavana päivänä oli melontaopetuksen vuoro. Seuraavaan aamuun sovittiin kymmeneltä alkava luento johon kaikki saarelaiset osallistuisivat.
Kurssia edeltävänä iltana nukuin Hillebergin Solo teltassa, jolloin mitkään hyttyset eivät häirinneet kuten edellisyönä. Ammiaisena munakasta, lohta leivällä ja teellä. Päivään toivottiin mahdutettavan useamman henkilön opettamista yhdellä harjoittelukajakilla. Kaikenkaikkiaan kahdeksan kuulijaa oli paikalla luentoosuuden alkaessa. Tutkailtiin kaikkia kajakin osasia ja niiden käyttötarkoitusta. Näin monen kuulijan voimin sekä virheet että yksaityiskohdat jäävät tehokkaasti yhteiseen muistiin.
Puolitoista tuntia myöhemmin ensimmäinen kokelas istuutui kajakkiin ja sai oppia tuentoja sekä käännöksiä ja siitymistä sivuttain, taaksepäin ja eteenpäin. Melan ja vartalon käyttöä sekä tasapainon menettämisestä. Kajakki jolla oli verrattain korkeat laidat oli haasteellinen pelastautumisharjoituksissa. Painopiste nousi sen verran korkealle että kannelle kiivenneenä tasapainon ylläpitäminen oli vaikeaa. Avustettu pelastaminen oli sen sijaan helpompaa joskin yksinmelojalle siitä ole kovin suurta hyötyä. Alueella on laajoja selkiä joissa pelastautumistekniikkaa käyttäen voi säästyä mahdottomankin pitkältä uintiosuudelta. Kun ensimmäinen oppilas oli harjoitellut minkä jaksoi niin seuraava oppilas olikin jo jonossa.
Petter oppi ohjaavasta kämmenestä, alatuennasta, lantiliikkeistä ja lapojen keskinäisestä kulmasta enne harjoitteluaan matalassa vedessä. Kun olin näytösmäisesti esitellyt pelastautumista ja Petterin avustettua lähdimme hänen elämänsä ensimmäiselle parin kilometrin melonnalle. Viimeisellä 500 metrin matkalla hänellä oli jo itsevarmuutta lisätä vauhtia. Kaikki sujui hyvin ja kokemus rikastutti. Seuraavana päivänä hän meloi itsekseen kylälle. Melkoinen saavutus kahdessa päivässä jo keskiikäiselle nuorelle miehelle.
Iltapäivän päätteeksi saimme nauttia uusista perunoista, salaatista ja lohesta. Täydellä vatsalla kuormasin parinkymmenen kilon varusteet takaisin kajakkiin kotiin paluuta varten. Blade rimakajakissa on vähemmän volyymia Nordkappiin verrattuna. Siinä ei kuitenkaan ole nostoevää joten pakkaaminen on helpompaa ja tiiviimpää. Kahdeksan maissa raskas kajakkin oli sullottu, luukut kiinni ja kajakki vesillä. Kasnäsiin meloin tunnissa ja viidessätoista minuutissa. Vastatuulta oli jonkun verran ja aikaa kului 15 minuuttia vähemmän kuin menomatkalla.
Käyttämäni Garmin E-trex GPS:llä varmistelen sijaintini. Laite mittaili tälle päivälle keskivauhdin 8.5 km/h. Lisäkuorma ja tuuli vähenisvät nopeutta 1 km/tunnissa. Koin pientä luovaustaipumusta. Tukevuutta (boat balance) on yli minun tarpeiden. Toissijasta tukevuutta voisin erityisesti vähentää vaikkapa kapeammalla rungolla. Kajakin suunnitteluohjelman mittarit ennustivat hieman suurempaa kiikkeryyttä Nordkappiin verrattuna.
Pelastautumiskokeilu oli miellyttävä kokemus. Pyöreät kansimuodot tuntuvat miellyttäviltä sääriä ja käsiä vasten. Kajakin pinta on liukas ja sopivan luistava. Luukut ja kansiköysistöjen kiinnitykset ovat huomaamattomia, mikään ei pääse tarttumaan niihin. Ei edes istuiaukon reunus ole esteenä kun ujauttuu takaisin istuimelle. Matalan kannen ansiosta painopiste pysyy alhaalla, melalla tukeminen veden pinnasta on helppoa. Suunnittelussa halusin matalan ja kapean etukannen. Näiden yli aallot tulevat esteettömästi kajakkia jarruttamatta joskin ne myös täyttävät istuinaukon nopeasti jos aukkopeite on auki. Jokunen meloja vertasi Blade kajakkia elokuvaan “Das Boot U96” jossa kapteeni Heinrich nauttii tyrskyistä tähystystornissa kun sukellusvene eteenee täydessä vauhdissa halki Atlantin.
Halsskär ja Lill-alen saaret ovat yksityisiä.
