Tämä retki oli osa 250 melojalle järjestettyä Hanko Sea Kayak Gathering tapahtumaa joka järjestettiin kolmatta kertaa pääosin talkoovoimin. Tällä kertaa kuljetin omia kajakkeja paikalle uudella perävaunutelineellä. Puoli kolmelta vaunu oli pysäköitynä ja Qajansaarneq "köysieskimoiden" luentoa varten ripustettu. Luentoa kuvattiin. Ensivuodeksi odotan monta köysieskimoiden taitajaa. Seuraavana päivänä ohjelmassani oli opettaa etenpäinmelontatekniikkaa sekä sunnuntaina luento 3-7 vuotiaiden melottamisesta omassa kajakissa. Yömelonta tuli perjantai iltaan ex-tempore lisäohjelmana.
Yömelonta Östertistronille ohittaen Hauensuolen
Ohjelmakysyntä oli suurta ensihetkestä alkaen ja lyhyeen yöretkitiedusteluun vastasin että kyllä voin johtaa lisäretken. 9 osallistujaa oli välittömästi listalla. Tapahtuman turvasääntöjen mukaan tähän tarvittiin apuohjaaja jolloin ennestään tuttu merimelontaoppaaksi kouluttautuva Peter Rikberg liittyi avustajaksi. Rannalla suuri osa ryhmästä oli jo vesillä ja kajakeissaan odottamassa. Päätin olla pyytämättä heitä nousemaan maihin retkisuunnitelmaa laatimaan. Yhteinen karttalukumäärä oli neljä, kaikilla oli led valaisimet ja varustus näytti olevan ok. Otettiin lukuharjoitus ja ryhmittäydyttiin pienryhmiin karttojen mukaan. Puoli tuntia aloitusajasta oltiin melottu Tulliniemen kärjelle tuulen suojaan jossa tutkittiin karttaa ja paikannettiin itsemme. Annoin suuripiirteisen kohteen ja käännöspisteen retkellemme ja pyysin vapaaehtoisia johtamaan. Melonta tänne vastatuleen kulki reippaasti ja vaivattomasti. Rymä näytti olevan melontataitoisia. Auringo oli laskemassa ja pilvipeite nousemassa. Saisimme joko kuutamoa tai pilkkopimeää.
Suoritettiin uusintalasku ”yksi, kaksi, kolme ja niin edelleen”. Päästiin lukuun yksitoista. Ennen matkan jatkumista ryhmät saivat etsiä Albertsklackarna saarekkeen jossa kokemukseni mukaan vesi useimmiten lentää valkoisina suihkuina. Niiden lähettyvillä eräänä uudenvuoden päivänä lumimyrskyssä rahtilaiva ohjautui karille niukasti onnistuttuaan välttämään Alberstklackarna kallioita. Pyysin vapaahetoista ryhmää ohjaamaan meitä kerrottuaan ensin meille muille reittivalintansa ja suunnitelmansa lähimmän väylän ylittämiselle. Jonkin ajan päästä johtava ryhmä oli tarkoitus vaihtaa.
Ensimmäinen ryhmä Pasin kanssa johti meitä suuntaan Högskär ja Hauensuolen salmeen. Ainut tuntuma joka minulla oli ryhmään perustui rannalta melottuun vastatuuliosuuteen merivartioasemalle asti. Lisäksi muutama meloja oli toiminut kouluttajana sekä hallitsivat ainakin pelastautumiset. Jokainen tuntui myös hallitsevansa aluksensa. Pidettiin hyvää vauhtia vastatuulessa. Vahvoja melojia. Högskärin takana meillä oli odotettavissa hejastuvia aaltoja ehkä jopa metrin korkuisina sivusuunnasta. Pimeys tiheni ja saaren länsipuolella ei olisi ollut hyviä rantautumis tai suojapaikkoja. Pian oli pimeää. Tuuli ja aaltojen kohina heikensivät kuuluvuutta. Länsipuolen navigointi olisi myös ollut vaikeampaa länsipuolella. Siellä oli monta vilkkuvaa valkoista valoa, mutta ei oikein mitään joka erottuisi. Itäpuolelta löytyisi kaikki Hangon tutut valot. Vesitornim kirkko, radiomasto, satamavalot ja luotsiaseman valkoinen torni. Saarten profiilit olivat myös helpompia erottaa itäpuolela. Siellä oli ankkuroituja kalastusaluksia jotka mahdollistivat nk. railing eli johtotanko navigointia. Itäpuolen tuuelnsuoja antoi myös huomattavasti paremman kuuluvuuden. Kaatumisen mahdollisuudet olivat täällä pienemmät ja jos sellainen sattuisi kajakki ei ajelehtisi kovin nopeasti itsekseen.
Tuntien alueen ja vastuullisena retkestä ehdotin siis muutosta reittiin niin että pysyteltiin tuulensuojassa. Pasi näki välittömästi reittimuutoksen hyödyt ja muutaman minuutin sisällä oltiin paikassa jossa ryhmä pystyi keskustelemaan vaivattomasti. Suoritettiin johtajaryhmän vaihto. Peter omassa aliryhmässä löysi paikkamme kartalla ja olivat halukkaita. Muutimme kohdetta Albertsklackarna kallioista lähempään Öster- ja Västertistroniin. Olimme jo olleet matkalla lähes puolet annetusta kokonaisajasta sekä edelleen melomassa etäämmäksi. Edessä oli hieman suurempaa allokkoa suoraan edestä ennen kännöspistettä. Peter poimi maamerkiksi yötaivasta kohden hyvin näkyvän linjataulun Måsskär saaren eteläkärjellä. Taulua oli mahdollista käyttää myös paluuseen Östertistronilta. Måsskäretin pöhdjoiskulmalla navigoijamme Peter oli lähellä jäädä yksin kun muu ryhmä lähti oikealle ja Peter vasemmalle. Jokin harhautti ryhmän kärkeä. Joku ryhmäläinen loppupäästä huomasi mitä oli tapahtumassa ja virhe saatiin korjattua. Kaikki kääntyivät ja seurasivat Peterin reittivalintaa joka mielestäni oli turvallisempi. Tätä virhettä olisimme voinneet välttää jos aliryhmät olisivat pysyneet paremmin yhdessä. Toinen auttava toimenpide olisi ollut useamman värin käyttö ryhmäläisten valoissa. Eli vaikkapa hohtavat valosauvat valkoisten ledien tilalle. Peterille poikkeava väri tunnisteksi ja selkeä kommunikointi väristä ja reittivalinnasta. Ryhmämme lähti retkelle ja rannasta lähes ex-tempore ja alkuasetelma ei ollut optimaalinen siinä mielessä. Osa melojista istui mm. jo kajakeissaan kokoontumisrannassa ja minulla oli vain valkoisia ledejä mukanani.
”Aliryhmä-liima” toimi tässä vaiheessa vain osittain joten matkalla aaltojen yli Östertistronille pidin jatkuvaa lukua melojista jotta huomaisin välittömästi mahdollisen muutoksen minimoidakseni mahdollisen etsinnän. Saavuttuamme suojaan aallokon läpi Östertistronille muistutin vielä kerran aliryhmien tärkeydestä ja niissä pysymisestä. Suoritimme lukua ja lähdimme paluumatkalle. Tästä eteenpäin aliryhmät toimivat. Pimeässä voi huomioida ja tunnistaa yhden ja kahden toisen melojan, mutta koko kymmenen hengen ryhmän tarkkailu on lähes ylivoimaista ilman sisäistä ryhmittelyä ja valvontaa.
Hyvin Måsskärenin suojapuolella oli sopiva paikka johtajaryhmän vaihtoon. Naisryhmä oli sopivasti kärjessä. Aliryhmä pyysi hyvin motivoiduissa paikoissa ryhmän lukua ja kaikki toimi moitteettomasti. Saatiin myös tilaisuus haastaa toisen melojaryhmän reittimme kohdatessa. Rannassa olitiin voin 10 minuuttia paluuajasta myöhässä joka oli kohtuullinen suoritus.
Alkuperäinen ajatukseni kohteeksi oli Örskär jossa on jänniä poukamia ja vähemmän väylä ylityksiä. Heikko saarinimimuistini, 1:80 000 kartta, pimeys ja ilman silmälaseja kartanluku ei onnistunut. En voinnut antaa tätä ohjeistusta. Uskon retken olleen onnistunut ja antaneen hyviä oivalluksia kaikille. Vielä enemmän voi oppia käyttäen retkeä esimerkkinä jota peilataan CLAP periaatteita vastaan. Näitähän käytetään pohjana BCU melonnan johtamisessa. CLAP tulee sanoista Communication, Line of Sight, Avoidance ja Positioning. Ajan myötä kirjoitan jotain CLAP periaatteista mutta tätä ennen voitte Googlata hyviä englanninkielisiä sivustoja aiheesta tai lukea Sea Kayaking Leadership and Risk Assessment CLAP!
